Tästä postauksesta tulee luultavasti henkilökohtaisempi kuin todella haluan tässä blogissa, mutta tulee olemaan niin kuin tulee olemaan. Kuten varmaan tiedät, elän sen kanssa kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja tässä on ainakin osittain kyse siitä tasapainosta, vakautta ja voimaa minun on vaikea saavuttaa yksin. Tämä on yksi suurimmista syistä, miksi koiran kanssa eläminen on minulle niin tärkeää.
Koiran omistaminen elämässä tarkoittaa, että hänen on oltava vakaa, itsevarma ja vahva. Jos et ole, on olemassa vaara, että kaikesta tulee pannukakku. Ellan kaltainen koira vaatii melko paljon vakautta, turvaa ja voimaa. En tiedä tarkalleen mistä se johtuu, mutta mielestäni minun on helpompi olla kaikki nämä asiat, kun minulla on koira. Se on kuin niin monet muut asiat (olen huomannut); Tarvitsen vastineen ollakseni jotain. Minulla on oltava jotain, jossa heijastuu itseäni tietääkseni olevani olemassa.
kanssa elää Ella tekee minusta ihmisen, josta pidän. Se vahvistaa omaa vakauden tarvettani, turvaa ja voimaa. Koska siellä on myös joku, joka voi ja haluaa vastaanottaa sen, mitä suunnittelen, sen tekeminen on sekä helpompaa että hauskempaa. Se on vuorovaikutusta, aivan yksinkertaisesti. Se on välttämätöntä, jotta minun ja Ellan suhde toimisi. Hän tarvitsee minun olevan vahva, vakaa ja turvallinen. Tarvitsen hänen olevan.
Ja siinä piilee ongelmani juuri nyt. Ella on vanha. Se on hyvin, pian hänen on aika lähteä. Hän on vanha eikä voi hyvin. Tietysti minulla on suunnitelma siihen – En aio antaa koirani kärsiä turhaan.
Mutta aion olla Olen todella stressaantunut siitä, että minulla ei ole pian koiraa. Ella on ankkurini, min barometri. Ilman häntä menetän jalansijani. En oikein tiedä kuka olen ilman koiraani. Ilmeisistä syistä otan selvää, haluan tai en. Mutta rehellisesti sanottuna en oikein ymmärrä, kuinka tulen selviytymään. Pian ei ole ketään, joka tarvitsee vakauttani, minun rauhani, tasapainoni ja voimani. Missä minun pitäisi tehdä sen kanssa?? Miksi edes vaivautua hankkimaan sitä?
Ymmärrän sen se on suurelta osin suru, joka puhuu nyt. Ei ole ollenkaan varmaa, onko totta, että luovun kaikesta mitä tarvitsen, koska koirani on pian poissa. Mutta nämä ovat ajatuksiani, ja aion antaa itselleni ne.
Ja minulla on minun pikkutyttöni. Pissa tulee olemaan täällä, vaikka he eivät tarvitse minua yhtä paljon kuin Ella. He eivät välitä, jos istun ja itken useita tunteja putkeen tai jos tanssin pöydissä viikon putkeen. He todennäköisesti pudistelevat päätään ja tekevät #facepalmin ja kysyvät toisiltaan, miksi heillä on maailman oudoin ihminen.
aion tarvitsisi lopulta uuden koiran. Ensinnäkin aion laskeutua siihen tosiasiaan, että Ellaa ei ole olemassa (kun hän on poissa). Kestää varmaan koko kesän joka tapauksessa. Mutta myöhemmin. Sen jälkeen. Luulen, että tarvitsen koiran – eikä tietenkään vain päästäkseni ulos enkä eristäytymään kokonaan. Tarvitsen koiran ollakseni se, joka haluan olla.
Tämä on tarkoitettu Muuten yksi syy miksi haluan hieman kovemman koiran. Ella ei ole välttämättä helppo käsitellä, vaikka hän onkin maailman ystävällisin ja mukavin. Korkea energia ja intensiteetti voi olla hyvin stressaavaa vuorokauden ympäri. Hänen kanssaan asuminen on kuitenkin antanut minulle makua koirista, jotka vaativat ihmiseltä vähän enemmän. Luulen kyllästyväni sellaiseen varten kiltti ja vaatimaton koira.
Luulen, että minä tarvitsen koiran, joka puolestaan tarvitsee minun olevan niin vahva, selkeä, vakaa ja turvallinen mies toimimaan. Se ei tule koskaan olemaan sama kuin Ellan kanssa, koska se ei ole sama koira – mutta itse ilmiö on jotain, jota minun pitäisi mielestäni jatkaa.