Nyt olen kirjoittanut joukosta ihmisiä, jotka tavalla tai toisella vaikuttavat omaan ajattelutapaani koirista. On niin, että jokainen muodostaa oman totuutensa oman maailmankuvansa perusteella, ja niin se on minullekin. Minulle on kuitenkin tärkeää olla pysähtymättä ja juuttua yhteen ajatukseen, joten yritän parhaani kuunnellakseni, kanssa, lue ja opi useammalta kuin yhdeltä.
Niin sanottua; seuraan ja katselen useita koiraihmisiä, mutta tunnen itseni hieman laiskaksi enkä jaksa kirjoittaa tarkalleen kaikista niistä. Lisäksi niitä on ainakin pari, kolme, joita seuraan, vaikka en ollenkaan pidä heidän tavastaan suhtautua koiriin, ja ennen kaikkea ei – heidän tapansa kouluttaa koiria. Sitten on tietysti niitä, joita en seuraa ollenkaan ja pysyn mahdollisimman kaukana, koska mielestäni heidän asenteensa koiria kohtaan on täysin hullu.
Tämän lisäksi on minun huippuvinkkini; rakentaa oma totuusi, mutta älä rakenna sitä yhdelle teorialle ja menetelmälle. Näitä on monia, ja jossa teoria ei ehkä toimi sinulle koskien asiaa, ehkä toinen teoria toimii.
Sitten sinun täytyy en todellakaan pidä tai seuraa ketään mainitsemistani ihmisistä. Olemme kaikki erilaisia ja pidämme erilaisista asioista. Minulle nämä ihmiset ovat iso kuva, on järkevää ja siinä on hyviä asioita, jotka haluan ottaa sydämestäni. En pidä kaikesta, enkä käytä kaikkea, mutta valitsen yhden ja toisen, joka mielestäni toimii ja sopii minulle ja kuka olen.
Tärkein asia minulla ei ole hyvin koulutettua koiraa. Minulle tärkeintä on, että minulla on toimiva koira. Koira, joka kestää käsittelyä, joka pystyy työntämään sen alas sohvalta, kun haluan istua siellä (tai sen takia, tyhjiö), kuka tietää kuinka käyttäytyä vieraiden saapuessa, ja niin edelleen. Minulle ei ole niin tärkeää, että koirani voi istua tai makaa käskystä, vaikka se auttaisikin.
Haluan sellaisen lähellä, ystävällinen ja rakastava suhde koirani kanssa, jossa kunnioitamme toistemme rajoja. Minun ei tarvitse olla superdominoiva (tulkitaan rumimmalla tavalla kuin voit kuvitella) koiraani vastaan. Aion kuitenkin toimia johtajana siinä määrin, että asetan rajoja, joita ei saa ylittää, ja jos niitä rikotaan, aion ilmoittaa asiasta. Samalla tavalla aion kuunnella koiraani, mutta myös ilmoittaa, että esimerkiksi fyysinen käsittely (harjaus, kellon soitto, hampaiden tarkastus, korvat ja niin edelleen) ei ole neuvoteltavissa.
Mutta alkaen ja kanssa nyt palaan arjen kokemuksiini ja ajatuksiini koirista, kunnes seuraavan kerran tajuan, että minun täytyy pommittaa sinua jollakin, joka on mielestäni tärkeää. 😀