Nyt olemme päässeet todelliseen vakavuuteen, kun Boyo joutuu selviytymään yksin olemisesta – ja usko helvettiin, hän tekee. Halukkaasti, lisäksi. Olen niin ylpeä pienestä prinssistäni, joka on itse asiassa superlahjakas. Tiettyä rutiinia tarvitaan silti, ja hän on hieman vinkuva ennen kuin lähden ja juuri kun avaan ja avaan etuoven. Mutta muuten – vaikka hyvä. ♥
Hän ei pidä todella loukussa makuuhuoneessa – hän tykkää liukua ohi ja ryntää ulos. Taistelemme sen kanssa – ja harjoittelemme sitä nyt pääsiäisenä, kun minun ei tarvitse mennä. Ajattelin, että aloitamme jo aiemmin tällä viikolla, mutta näytän kuuluvan niihin, jotka väsyvät hyvin säteilystä (unen väsynyt) joten en todellakaan ole pystynyt.
Mutta paitsi että hän on hieman vinkuva siellä ennen kuin lähden, hän on todella superlahjakas. Törmäsin toissapäivänä naapuriin, ja kysyi kuuliko hän Boyon haukkuvan mitään, mutta ilmeisesti hän on ollut kuolleen hiljaa. Joten olen erittäin ylpeä isostani, Muppetti koira. ♥
Ja kun minä kun hän tulee kotiin, hän on myös kuolleen hiljainen ja täysin rauhallinen. En päästä häntä ulos kerralla, mutta hänen on odotettava, kun menen nukkumaan, halailu kissan kanssa, käynnistää vedenkeittimen ja niin edelleen, ennen kuin menen sisään hakemaan hänet. Ja hän on myös oppinut, että hysteerinen asenne ei kanna tulosta, mutta hän pitää kaikki tassut lattialla (hän voi olla muuten aika ällöttävä) kunnes hän saa karkkia – ja sitten hän kiiruhtaa ulos. 😀
Tällainen asia mukavaa tässä on se, että voin viettää aikaa yhden parhaista ystävistäni tavalla, jolla haluamme viettää aikaa – käymällä ostosmatkoilla. Kun Boyo oli pieni, meillä oli päiväkoira, joka ei myöskään ollut yksin koulutettu, joten se ei jotenkin onnistunut silloin. Covidin aikana en halunnut mennä pois ja ottaa riskiä saada tartunnan, ja minulla on myös ollut Boyo, joka ei kestä yksin olemista.
Mutta milloin nyt hän on niin hyvä, joten se toimii. Se tarkoittaa, että voin todella mennä ja tehdä asioita ilman häntä. Nyt haluaisin mieluummin hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista, mutta jos se ei auta, on aivan mahtavaa päästä eroon itse.
Joten myönnän olen vähän naurettavan ylpeä, sekä itsestäni että Boyosta. Itse, koska minä (vihdoinkin!) löysi tavan, joka toimi Boyolle, ja häntä siitä, että hän todella pystyi tekemään sen. Minusta on myös hienoa, että hän oppii olemaan oma itsensä. ♥